Täällä. Tää on mennyt ohi, kunnes taas muistin. Edelliseen kirjoitukseen viitaten; olen kokenut, maailma ei ole kaatunut, katson uudella tavalla ja silmäni näkevät eri asioita. Lisääntyykö ymmärrys, en tiedä? Kuinka paljon ihminen voi jakaa? Itsestään? Voiko jakaa vaikka kaiken, jos ei vaadi itselleen mitään? Siinähän se piileekin se juju. Tai sitten ei.

Keskustelin erään naisen kanssa lukoista. Kuinka odotus tekee lukon. Kuinka epävarmuus tekee lukon. Kuinka suorituspaine tekee lukon. Kuinka lukosta puhuminen, sen myöntäminen, sen näkyväksi tekeminen poistaa lukon. Haluaisin rakastella uudestaan. Ilman lukkoa. Ilman orgasmikeskeisyyttä, ilman mitään. Mieli tyhjänä odotuksista. Zen ja nautinnon tuottamisen taito.